Kirjoituksia

Julkaistu

Kasvisruualla parempaa terveyttä ja elinkelpoinen planeetta myös 2080-luvun hämeenlinnalaiskoululaisille

Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto päättää 7.2. kasvispainotteisuuden lisäämisestä muun muassa kouluissa ja päiväkodeissa. Esitys nostatti vastustusta Hämeen Sanomien mielipidepalstalla 27.1.2026, kun asiasta kirjoitti valtuutettu(kok). ja kaupunginhallituksen jäsen Veli-Antti Silpola Hämeenlinnan Lammilta.

Lihansyönnin jokapäiväisyys on historiallisesti poikkeuksellista. Lihankulutus on Lihatiedotuksen mukaan kasvanut Suomessa noin 50 % henkeä kohden 1970-luvulta lähtien. Paluu kasvispainoitteisempaan ruokailuun edistäisi sekä ihmisten että maapallon hyvinvointia.

Jyväskylän yliopiston laskelmien mukaan jopa 42 % suomalaisten luontojalanjäljestä – eli siitä, miten kulutuksemme köyhdyttää luontoa – syntyy syömisestä.

Se, millaista ruokaa kunta tarjoaa omissa palveluissaan, on väistämättä poliittista.

Kuntien luontojalanjäljistä on myös saatavilla tietoa. Tampereen kaupungin selvityksen mukaan sen toiminnassa suurin luonnon köyhdyttäjä on ruoka. Ruuan luontojalanjäljestä taas yli 60 prosenttia syntyy eläinperäisistä tuotteista.

Sen lisäksi, että kasvispainotteisuuden lisääminen vähentäisi suoraan Hämeenlinnan päästöjä, sillä olisi myös kasvatusvaikutus, joka rakentaisi kestäviä elämäntapoja pitkälle tulevaisuuteen. Koulut ja päiväkodit ovat merkittäviä kasvatusympäristöjä lapsille ja niissä opitaan ruokailuun liittyviä tapoja ja tottumuksia. Kun lapset altistuvat pienestä asti kasvisruualle, on todennäköisempää, että he valitsevat kasvisruokia useammin myös aikuisena. Kasvisruokaa syövistä lapsista kasvaa kasvisruokaa syöviä aikuisia.

Suomessa ja Euroopassa tuotetaan jo nyt laadukasta kasvisruokaa ja hienoja uusia ruokainnovaatioita, vaikka esimerkiksi maidon maataloustuet vääristävät markkinoita eläinperäisen tuotannon suuntaan. Jos Hämeenlinna ja muut suomalaiskunnat lisäisivät kysyntää kotimaisille kasviproteiineille, loisimme samalla markkinaa kehittyvälle kotimaiselle tuotannolle.

Ruoka herättää paljon tunteita, sillä siihen liittyy vahvasti kulttuuri, lapsuudessa opitut tavat ja osalle myös oma elinkeino.

Ruokailuun liittyy paljon henkilökohtaisia valintoja. Siitä huolimatta ruokailu on myös poliittista. Se, millaista ruokaa kunta tarjoaa omissa palveluissaan, on väistämättä poliittista, sisälsi se ruoka sitten lihaa, järvikalaa, tai kotimaista härkäpapua.

Myös liharuuan tarjoaminen nykyisen mallin mukaan on poliittinen valinta – ei vain kovin kestävä sellainen. Valtuuston päätöksessä tulemme näkemään, mitkä puolueet todella kannattavat ilmasto- ja luontokestävää politiikkaa, myös tekojen tasolla.

Kirjoittajista Laura Lamberg, Anton Satamo, Outi Munter ja Satu Kuusi kirjoittivat Hämeenlinnan Vihreän valtuustorymän ja Hämeenlinnan Vihreiden puolesta.

Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomissa 1.2.2026

Julkaistu

Varhaiskasvatuksen vaateraha lisäisi tasa-arvoa ja toisi ansaittua arvostusta työntekijöille

Kiitos toimittaja Markku Uharille tärkeän epäkohdan esiin nostamisesta pääkirjoitussivun Häsalainen-kolumnissa: Hämeenlinnassa lastenhoitaja voi nököttää loskassa tennareissa, vaikka vanhustenhoitaja saa sisätyöhönsä vaatteet (HäSa 24.1.).

Vihreä valtuustoryhmä on valmistellut valtuustoaloitteen, jossa ehdotetaan tähän suoraa ratkaisua: varhaiskasvatuksen työntekijöiden vaaterahaa. Aloite tulee käsittelyyn helmikuun kaupunginvaltuuston kokoukseen.

Aloitteessa ehdotetaan, että vuosittain palkan päälle maksettaisiin vaaterahaa lastenhoitajille, varhaiskasvatuksen opettajille, ryhmäavustajille ja perhepäivähoitajille – käytännössä kaikille, jotka toimivat päivittäin varhaiskasvatuksen lapsiryhmissä.

Hämeenlinnassa näitä työntekijöitä on noin 400. Toisin sanoen vuosittainen kustannus kaupungille olisi noin 40 000 euroa, jos korvaus olisi 100 euroa vuodessa henkilöä kohden. Summa on kaupungin budjetissa kohtuullinen, mutta sen vaikutus varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemaan arvostukseen, työhyvinvointiin ja henkilöstön pysyvyyteen voi olla merkittävä, puhumattakaan työnantajamielikuvasta.

Varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät päivittäin merkittävää ja tärkeää kasvatustyötä, joka on osa lasten turvallista ja laadukasta kasvuympäristöä.

Lapsiystävällisenä kuntana meidän tulee huolehtia myös niistä aikuisista, jotka rakentavat lasten arkea. Vaateraha on konkreettinen ja helposti toteutettava askel oikeaan suuntaan.

Kirjoittajista Satu Kuusi on hämeenlinnalainen varavaltuutettu (vihr.) ja Laura Lamberg valtuustoryhmän puheenjohtaja (vihr.) Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa.

Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomissa 26.1.2026

Julkaistu

Hyvinvointia ei ole ilman kasvua – vai onko?

Joulukausi on perinteiden aikaa. Omiin perinteisiini kuuluu tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe.

Tasavallan presidentin puheessa oli tänä vuonna eräs väite, joka kiinnitti huomioni. Alexander Stubb totesi, että hyvinvointia ei ole ilman kasvua.

Olin juuri edeltävänä yönä keskustellut ystävien kanssa degrowth-ajattelusta eli kohtuutaloudesta, jonka ytimessä on päinvastainen teesi: hyvinvointi nimenomaan täytyy irrottaa tietynlaisesta taloudellisesta kasvusta.

Jotta ihmiset, eläimet ja ekosysteemit voisivat hyvin, kulutukseen pohjaavaa kasvua tulisi pikemminkin rajoittaa.

Itseeni vetoaa kohtuutalouden ajatuksista etenkin se, että teknologian kehityksen ja tuottavuuden kasvun ei tarvitse johtaa luonnonvarojen käytön tai tuotettujen asioiden lisääntymiseen – siis nykyisenkaltaiseen länsimaiseen ylikulutukseen.

Kukaan ei pohjimmiltaan halua tai tarvitse lisää rahaa.

Otetaan esimerkki: samalla kun sähköautojen osuuden kasvu 2020-luvun taitteessa olisi vähentänyt globaalia öljyn kulutusta arviolta 40 000 barrelia päivässä, tämä hyöty on nollattu täysin katumaasturien myynnin kasvulla.

Mitä jos voisimme yhteiskuntana kuitenkin valita olla tekemättä entistä isompia autoja teknologian kehittyessä? Tai vähintään ohjata talouttamme erilaisilla kannustimilla siihen suuntaan?

Hämeenlinnan kaupunki nojaa presidentti Stubbin esittämään ajatteluun kasvun tarpeellisuudesta. Hämeenlinnan kaupungin visiona on nimittäin olla houkutteleva ja menestyvä kasvukaupunki vuonna 2030.

Mutta mitä tarkoittaa kasvu? Stubb ei eritellyt kovin tarkasti, mitä hän tarkoitti kasvulla.

Ei myöskään Hämeenlinna. Talouskasvua toki oletamme tämän tarkoittavan. Lisää asukkaita, lisää verotuloja, lisää elämää keskustaan. Näitä olen itsekin Hämeenlinnaan toivonut.

Entä mitä tarkoittaa taloudellinen kasvu? Lisää rahaa? Kyllä ja ei.

Kukaan ei pohjimmiltaan halua tai tarvitse lisää rahaa. Raha on vain yhteisesti sovittu yleislääke, jonka voi vaihtaa siihen, mitä oikeasti haluaa tai tarvitsee.

Me emme tarvitse lisää rahaa, emme Hämeenlinnana, Suomena, Eurooppana tai maailmana. Tarvitsemme lisää sitä, mitä tarvitsemme. Siis esimerkiksi vanhusten hoivaa ja arkiliikuntaa. Hyvinvointia tukevia elämän perusasioita.

Itse tahtoisin tänä vuonna kasvaa taas vähän lisää ihmisenä – ehkä oppia puhumaan ruotsia sujuvammin tai olemaan kärsivällisempi.

Lapsilleni toivon tänäkin vuonna turvallista kasvuympäristöä. Hämeenlinnalle toivon sellaista kasvua, joka vahvistaa hämeenlinnalaisten ihmisten, eläinten ja ekosysteemien hyvinvointia.

Kirjoittaja on valtuutettu (vihr.), Hämeenlinna.

Kirjoitus julkaistu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 14.1.2026

Julkaistu

Sakkomaksu on kannustin, siispä kannustukaamme: Uskaltaisimmeko panostaa järjestöihin hämäläiskunnissa?

Kuntien maksamat sakkomaksut pitkäaikaistyöttömyydestä ovat kasvaneet ennätyssuuriksi vuonna 2025. TyöHämeen kunnat, eli Hämeenlinna, Hattula ja Forssan seutu, ovat marraskuun loppuun mennessä maksuvastuussa noin 12,7 miljoonan euron työttömyysmaksuista Kelalle. Maksua kertyy kunnille sitä enemmän, mitä useammilla työttömyysjakso pitkittyy.

Sakkomaksu on siitä huono kannustin, ettei se huomioi kuntien ja alueiden välisiä suuria eroja siinä, miten paljon kunnan omilla työllisyystoimilla voidaan oikeasti vaikuttaa työttömyyden ehkäisyyn. Se on myös huono kannustin kunnille siksi, että kunnat eivät voi juuri vaikuttaa suhdanteisiin tai vaikkapa hallituksen työllisyyspolitiikkaan.

Mutta sakkomaksu on kannustin, siis kannustukaamme.

Sakkomaksu on kannustin, siis kannustukaamme.

Jos toimimme taloustieteen perusoletusten mukaan rationaalisesti, sen pitäisi ohjata meitä tekemään kunnissa sen, mitä tehdä voidaan – vaikka se maksaisi rahaa. Kunhan toimet maksavat vähemmän kuin vältetyt sakkomaksut.

Työttömyysjaksojen lyhentämiseen ei ole hopealuotia ja syyt työttömyyteen ovat yksilöllisiä ja moninaisia. Mutta tiedämme sen, että esimerkiksi järjestöjen matalan kynnyksen toiminnalla voidaan tukea osatyökykyisen tai mielenterveyskuntoutujan toimintakykyä ja paluuta opintoihin tai työelämään. Samaan aikaan hallitus leikkaa avustuksia kansalaisjärjestöiltä, jotka tätä työtä tekevät.

Hämäläiskunnat voisivat tähän pulmaan tarttua.

Olisiko ensi vuosi se vuosi, jolloin järjestöjen rahoituksesta saadaan vaihteeksi hyviä uutisia? Uskaltaisimmeko päättää lisärahoituksesta järjestöavustuksiin, joilla luodaan todennäköisesti pitkällä tähtäimellä säästöjä kuntatalouteen ja samalla vähennetään inhimillistä kärsimystä? Isompiakin riskejä on kuntapolitiikassa otettu.

Kirjoittajista Laura Lamberg on valtuutettu (vihr.), sivistys- ja hyvinvointilautakunnan jäsen Hämeenlinnasta ja Maija Kranni valtuutettu (vihr.) Forssasta.

Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomissa 29.12.2025

Julkaistu

Puheenvuoro Hämeenlinnan LUMO-ohjelmasta 2026-2036

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat,

Oli hienoa aloittaa tämä kokous Sibeliuksen syntymäpäivän muistelulla. Käännetään kuitenkin katseemme seuraavaksi Hämeenlinnan tulevaisuuteen. Me kaikki toivomme, että kaupunkimme kehittyy, kukoistaa ja kasvaa. Mutta mitä tämä tarkoittaa luonnon kannalta?

Kun ihmisiä tulee lisää, etenkin kanta-kaupungin alueella yhdyskuntarakenne tiivistyy. Luonto jää entistä ahtaammalle, ellei sille anneta oikeissa kohdissa tilaa esimerkiksi kaupungin viheralueiden ja metsien hoidolla, suojelupäätöksillä, kaavoituksella ja toki myös yksittäisten kuntalaisten ja maanomistajien valintojen kautta.

Luonto muuttuu ja se on luonnollista. Tavoite ei ole suojella luontoa johonkin tiettyyn pysyvään olotilaan tai ajankuvaan. Mutta ongelma on se, että olemme ihmisen toiminnan seurauksena ajaneet luontoa niin nopeaan muutokseen, että sen on vaikea sopeutua enää kestävästi.

Tiedämme, että Hämeenlinnan, Suomen, Euroopan ja koko maailman laajuisesti luontokato on kiihtynyt merkittävästi meidän elinaikanamme. Elämme keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa, joka vaikuttaa dramaattisesti kaikkeen elolliseen, myös meihin ihmisiin. Ihmisen ja luonnon hyvinvointi kulkee käsi kädessä, ja tarvitsemme luonnon monimuotoisuutta suojaamaan satoja, ihmisten terveyttä ja jopa yhteiskuntarauhaa.

Luontokato näkyy paikoin hyvinkin konkreettisesti. Esimerkiksi hyönteisten vähenemistä on seurattu niin sanotun tuulilasi-indeksin avulla. Tanskassa on mitattu autojen tuulilaseihin iskeytyvien hyönteisten määrää 20 vuoden aikana ja havaittu 80 prosentin vähentymä. Tämä on tietysti kätevää auton tuulilasin puhtaanapidon kannalta, mutta hälyttävää ruokajärjestelmille, ekosysteemeille ja kaikille hyönteisten yläpuolella ravintoketjussa oleville olennoille.

Kyse ei ole yksittäisten uhanalaisten lajien suojelusta. Luonnon monimuotoisuuden suojelussa on kyse herkistä ja monimutkaisista systeemeistä. Siksi monimuotoisuuden suojeluun tarvitaan tällainen laaja tieto- ja tutkimusperustainen, lyhyitä valtuustokausia pitkäjänteisempi työohjelma.

Pian päätämme, haluammeko alistua olemaan osa ongelmaa vai teemmekö voitavamme kansallisaarteemme, suomalaisen luonnon suojelemiseksi. Vastauksen tulisi olla helppo. Emme tietenkään tahdo viedä lapsiltamme puhtaita uimavesiä, luontokokemuksia ja elämän perusedellytyksiä.

160 vuotta sitten tänä päivänä syntyi säveltäjämestari Jean Sibelius. Aulangonjärven ympäristön metsäluonnnosta inspiroitui teos, jonka kaikki tunnemme ja jonka upean esityksen äsken kuulimme. Rohkenen väittää, että Hämeenlinnan Janne olisi iloinen tästä syntymäpäivälahjasta, jonka voimme Lumo-ohjelman sitoumuksella hämäläiselle luonnolle tänään antaa.

Laura Lamberg
Kaupunginvaltuustossa 8.12.2025

Julkaistu

Vihreä ryhmäpuheenvuoro Hämeenlinnan vuoden 2026 talousarviosta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja kuulijat,

Hämeenlinnan vihreän valtuustoryhmän puolesta tahdon nostaa esiin muutaman huomion vuoden 2026 talousarviosta.

Talousarvio kuvaa sitä, millaiset talousraamit olemme valmiit hyväksymään, eli paljonko meillä jää vuoden 2026 jälkeen viivan alle. On helppo tunnistaa talousarviosta, paljonko ennakoimme ottavamme velkaa. Mutta tunnistammeko sitä, mitä muunlaisia velkoja ehkä kerrytämme? Ilmastovelkaa, hyvinvointivelkaa, korjausvelkaa? Myös näitä meidän täytyy arvioida talouden tunnuslukujen ohella. Siksi on hyvä, että uskallamme muutaman hyvän vuoden jälkeen esittää ensi vuodelle maltillisesti alijäämäistä talousarviota. Talouden sopeutukset eivät saa olla kerralla liian rajuja, vaikka samalla tiedostammekin, että niitä pitkällä aikavälillä tarvitaan, jos Hämeenlinnan väestönkehitys ja verotettavat tulot eivät lähde kasvuun.

Arvoisat valtuutetut,

me saamme tänään päättää useista merkittävistä investoinneista.

Ykköskorttelin purku- ja kehittämishanke etenee, samoin monet keskustavision toimet, joilla tavoitellaan elävää, saavutettavaa ja turvallista kaupunkikeskusta. Talousarvioesityksessä kaupunki sitoutuu nyt esimerkiksi laatimaan suunnitelmat hidaskatujen toteuttamisesta keskustaan, mikä parantaa kävelyn ja pyöräilyn turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

Samaan aikaan Lyseon korttelin investointia esitetään lykättäväksi. Vihreä valtuustoryhmä katsoo, että lykkäyksen perustelut eivät kestä päivänvaloa. Kannatamme sitä, että Lyseon investointi palautetaan vuoden 2026 talousarvioon kaupunginjohtajan pohjaesityksen mukaisesti.

Lyseon korttelin päärakennus on ollut tyhjillään vuodesta 2018, ja sen ylläpito maksaa kaupungille noin 260 000 euroa vuodessa ilman, että se palvelee yhtään ketään.

Lyseo on rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokas ja suojeltu. Sen korjausta ei voi siirtää loputtomiin. Viivytykset vain kasvattavat kokonaiskustannuksia. Tehdyissä selvityksissä on todettu, että rakennus soveltuu parhaiten lukiokäyttöön. Myös Lyseon yläkoulun liikunnan tilatarpeet voidaan toteuttaa osana samaa kokonaisuutta.

Panostukset lapsiin ja nuoriin, koulutukseen ja sivistykseen ovat Hämeenlinnan tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä sijoituksia. Talousarviossa tämä näkyy muun muassa lisämäärärahana oppimateriaaleihin ja oppimisen tuen uudistukseen liittyvässä 800 000 euron määrärahassa. Lisäpanostus kevyen liikenteen väylien talvikunnossapitoon tukee myös suoraan lapsia ja nuoria, joista moni kulkee kouluun, harrastuksiin ja kavereilleen kävellen tai pyörällä. Tämän suuntaisia päätöksiä vihreä ryhmä kannattaa, ne ovat investointeja osaamiseen ja hyvinvointiin. Samalla pidämme tärkeänä, että lasten määrän vähentyessä eteen tulevia päätöksiä kouluihin ja varhaiskasvatukseen kohdistuvista sopeutuksista tehdään koko Hämeenlinnan kokonaisuus huomioiden.

Arvoisat valtuutetut, hyvät viranhaltijat,

peräänkuulutamme vielä lisää kunnianhimoa kaupungin ilmasto- ja luontotyöhön. Kaupunki on onnistuneesti vähentänyt päästöjä tavoiteaikatauluaan nopeammin viime vuosina. Samalla on paikoin myös säästetty kustannuksia, kun on siirrytty energiatehokkaampiin ratkaisuihin.

Nämä niin sanotut matalalla roikkuvat hedelmät alkavat kuitenkin olla jo poimittu. Seuraavat askeleet vaativat lisää tietoisia valintoja – esimerkiksi kasvisruuan lisäämistä sekä kevyen liikenteen ja julkisen liikenteen parannuksia.

Arvoisat valtuutetut, hyvät hämeenlinnalaiset,

tämä talousarvioesitys on täynnä erilaisia kompromisseja. Kompromisseja tarvitaan, koska käytössämme on rajalliset resurssit ja monia yhteensovitettavia hämeenlinnalaisten tarpeita. Toivon, että illan käsittelyn jälkeen siinä on mukana myös hieman lisää rohkeutta. Hämeenlinna ansaitsee meiltä päättäjiltä rohkeutta tehdä päätöksiä, rohkeutta panostaa tulevaisuuteen ja toisaalta myös rohkeutta malttaa lupaamasta kaikille kaikkea, jotta meillä on jatkossakin varaa valita, miten Hämeenlinna voi olla tulevillekin sukupolville paras mahdollinen kotikaupunki.

Vihreiden valtuustoryhmän puolesta puheenvuoron piti Laura Lamberg