Maailma pelastetaan pala kerrallaan

Mitä yhteistä on elefantin syömisellä ja maailman pelastamisella? Kumpikin onnistuu kliseen mukaan parhaiten pala kerrallaan. Eroavaisuuksiakin löytyy: elefantin syömistä en suosittelisi kenellekään, maailman pelastamista taas ihan kaikille.

Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto päättää vuoden 2027 budjetista ensi viikolla. Hämeenlinna on yksi niistä maailman paloista. Ensi vuosi on yksi tulevaisuuden palasista. Meillä on siis käsissämme erinomainen maailmanpelastusmahdollisuus.

Kokonaisuuden ja sen osien suhde toisiinsa on tietysti kliseitä monimutkaisempi juttu. Etenkin luonto- ja ilmastopolitiikan saralla on kuultu väsymykseen asti väittelyä siitä, ovatko Hämeenlinnan kaltaisen kaupungin tai vaikka koko Suomen päästöt vain merkityksetön pisara globaalissa ylikulutuksen valtameressä. Miksi toimisimme täällä, jos Kiinassa on 20 000 kertaa enemmän ihmisiä kuin Hämeenlinnassa?

Vastaus on yksinkertainen: toimimme, koska jokainen metsiin sidottu hiilidioksiditonni hidastaa ilmaston lämpenemistä riippumatta siitä, sidotaanko se Suomessa vai Kiinassa. Toimimme, koska se on oikein ja järkevää. Toimimme, koska jos me vapaamatkustamme, rakennamme maailmaa, jossa muutkin tekevät samoin.

Moraalifilosofi Immanuel Kant muotoili eettisiä valintoja ohjaavan kategorisen imperatiivin periaatteen jo 1700-luvulla ja yksinkertaistettuna se kuuluu jotakuinkin näin: teko on moraalisesti hyvä, jos sen voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki. Välinpitämättömyys planeettamme elinolosuhteiden heikentyessä ei läpäise Kantin testiä, oman osuutemme tekeminen ilmastokriisin hidastamiseksi läpäisee.

Hämeenlinnalla on sekä mahdollisuus että velvollisuus tehdä osansa. Voisimme asettaa kaupungin metsien suojelulle hehtaarimääräisen tavoitepolun ja näin edetä kohti Suomen ja EU:n suojelutavoitteita. Voimme edistää Suomen ilmastopaneelin suositusten mukaisesti sitä, että yhä useamman hämeenlinnalaisen olisi helppoa valita henkilöauton sijasta kulkuvälineeksi useammin bussi, pyörä tai kävely.

Tähän jälkimmäiseen auttaa esimerkiksi paikallisbussilla kulkemista ensi vuodesta lähtien parantava linjastouudistus ja toivon mukaan pysyväksi jäävä kokeilu ilmaisista bussimatkoista lastenvaunujen kanssa Hämeenlinnan seudulla, kun uudet pienet hämeenlinnalaiset perheineen oppivat elämänsä alkutaipaleelta asti julkisen liikenteen makuun. Siinä ollaan jo Hämeenlinnan kaupunkiakin pienempien maailmanpelastuspalasten äärellä, yksilöiden toiminnassa.

Maailman pelastamisessa piilee yksilön näkökulmasta myös aivan erityinen mahdollisuus – se tuo merkitystä elämään. Vapaaehtoistoiminta yhteisten tavoitteiden eteen luo sosiaalista liimaa ja vastaa siihen yleisinhimilliseen merkityksen kaipuuseen, joka meiltä suurelta osalta löytyy. Oman palansa maailman pelastamisesta voi löytää vaikkapa lasten ja nuorten harrastusten ohjaamisesta, kodittomista kissoista, sodan vastaisesta aktivismista, mielenterveyschätistä tai ikäihmisten tukihenkilötoiminnasta.

Oikea kysymys ei ole, voiko maailmaa pelastaa Kiinassa, Hämeenlinnassa vai omassa keittiössä. Maailmaa voi pelastaa kaikkialla siellä, missä on maailmaa.

Julkaistu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 4.11.2026

Kuka pelkää ideologioita? – Politiikan tekemiseen tarvitaan sekä tietoa että arvoja

Filosofit ja historioitsijat, huomio, on tapahtunut merkittävä tieteellinen läpimurto: valtiovarainministeriöstä on löytynyt maailman ensimmäinen ideologiasta vapaa ihminen.

Budjettipäällikkö Mika Niemelä kuvaili Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä olevansa ideologisesti neutraali. Mutta onko tällaista neutraaliutta edes olemassa?

Ideologia on siitä hankala sana, että se tarkoittaa monia erilaisia asioita. Yksinkertaisimmillaan se viittaa linsseihin, joiden läpi meistä jokainen tulkitsee maailmaa.

Ideologia on myös politiikan teorian käsite: poliittisia ideologioita ovat esimerkiksi liberalismi, sosialismi ja konservatismi. Länsimaiset kapitalistiset yhteiskunnat nojaavat vahvasti muun muassa liberalismin periaatteisiin yksilöiden vapaudesta ja omistusoikeudesta.

Ideologialla voidaan joskus myös tarkoittaa vääristynyttä käsitystä todellisuudesta. Siis sitä, että omat linssit ovat niin sumeat, että ne estävät näkemästä tosiasioita. Tämä on se merkitys, jonka takia ideologiaa käsittääkseni vieroksutaan.

Ideologisuudesta syyttäminen on politiikassa myös retorinen keino. Sen pyrkimyksenä on kyseenalaistaa vastapuolen eetos – henkilön kyky arvioida maailmaa riittävän neutraalisti ollakseen uskottava omassa argumentissaan. Tätä olemme nähneet myös Hämeenlinnan politiikassa.

Kaupunginvaltuusto käsitteli helmikuussa vihreiden ja vasemmiston aloitetta kasvisruuan lisäämisestä Hämeenlinnan kaupungin tarjoamissa ruuissa.

Osa vastustavista puheenvuoroista keskittyi kritisoimaan aloitteen koettua ideologisuutta, ikään kuin kasvisruoka olisi arvovalinta ja liharuoka ei. Tosiasiassa molempiin liittyy yhtä lailla arvovalintoja ja ideologiaa.

Mielestäni etenkin politiikassa on järjetöntä pyrkiä ideologiattomuuteen.

Politiikassa on pohjimmiltaan kyse valinnoista. Politiikka jakaa niukkoja resursseja parhaaksi katsomallaan tavalla, oli kyse sitten Suomen tai Hämeenlinnan rahoista tai vaikka erilaisten puheenvuorojen saamasta ilmatilasta julkisessa keskustelussa.

Valintaa ohjaa arvo tai ajatus jostain (toivon mukaan yhteisestä) hyvästä, jota kannattaa tavoitella enemmän kuin jotain muuta.

Politiikan tekemiseen tarvitaan sekä tietoa että arvoja. Arvot määrittävät päämäärän, tieto auttaa arvioimaan sopivimpia keinoja.

Oman ideologian kieltäminen kertoo siitä, että arvopohjaansa ei joko tunnista tai sitä pyrkii tietoisesti hämärtämään. Näistä kumpikaan ei johda ideologiasta neutraaliin yhteisten asioiden hoitamiseen. Sellaista ei ole olemassakaan.

Siksi mielekkäämpää kuin ideologiasta irti pyristeleminen on omien arvojen ja katsomusten tunnistaminen ja niistä käytävä avoin keskustelu. Voin suositella tätä aivan kaikille, politiikassa ja sen ulkopuolella.

Kirjoittaja Laura Lamberg on valtiotieteiden maisteri (politiikan tutkimus) ja Hämeenlinnan Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Kirjoitus julkaistu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 14.4.2026