Nyt se päivä on koittanut. Robotit ovat vieneet sinulta työn.
Tai oikeastaan todennäköisemmin robotit ovat vieneet osan lastesi tai lastenlastesi työstä, sillä tämän lehden lukijakunnasta valtaosa ei kuulu kesätöitä tekevään ikähaarukkaan.
Historiallinen Linnanpuisto on saanut remontissa vankemman perustuksen lisäksi kolme robottiruohonleikkuria. Siinä missä 700-vuotiaan linnan valleja hoitavat lampaat, puistonurmi on siirtynyt vankasti 2020-luvulle.
Linnanpuiston ja muiden kaupungin nurmialueiden ruohonleikkuu on perinteisesti tarjonnut hämeenlinnalaisnuorille ensimmäisiä kesätyökokemuksia. Robottiruohonleikkurit – nuo lähes lemmikkimäisen hellyttävät laitteet, joille kaupunki järjestää parhaillaan nimikilpailua – ovat tehneet raskaan inhimillisen uurastuksen tarpeettomaksi.
Eräänlainen näkymä työn murrokseen konkretisoituu robottiruohonleikkureissa.
Eräänlainen näkymä työn murrokseen konkretisoituu robottiruohonleikkureissa. Teknologinen kehitys syrjäyttää totutun tarpeen ihmistyövoimalle ja vaikutukset kohdistuvat välittömimmin nuoriin. Robottiruohonleikkurien huolto, valmistus, myynti ja kehitys toki vaatinevat uusia ihmispanostuksia. Mutta voiko niihin tehtäviin päästä kiinni, jos on 17-vuotias hämäläisnuori?
Teknologinen kehitys on teollistumisen myötä vaikuttanut suuresti ihmisten ajankäyttöön, niin palkalliseen kuin palkattomaankin työhön. Vaikutus on pääasiassa keventänyt työtaakkoja.
Tieteen ja teknologian kehitys on pelkästään viimeisen sadan vuoden aikana johtanut työtehtävien muutokseen, lisääntyneeseen vapaa-aikaan ja ennen kaikkea merkittävään elintason kasvuun, joka on muun muassa nostanut ihmisiä köyhyydestä ja romahduttanut lapsikuolleisuuden.
Silti mietin, edustavatko Linnanpuiston ruohonleikkurit tuota samaa myönteisen kehityksen jatkumoa. Viimeisen sadan vuoden aikana ihmiskunta on myös lisännyt valtavasti luonnonvarojen ja energian kulutusta tavalla, joka köyhdyttää luontoa ja lämmittää ilmastoa uhkaavaa vauhtia.
Tärkeintä kestävälle talouskehitykselle ei välttämättä siis niinkään ole työn tuottavuuden tehostaminen vaan niin sanotun resurssituottavuuden parantaminen, joka on myös yksi EU:n kestävän kehityksen mittari ja Suomen kiertotalousohjelman tavoite.
Resurssituottavuuden parantaminen tarkoittaisi karkeasti ottaen sitä, että samat taloudelliset tuotokset saadaan aikaiseksi pienemmällä raaka-aineiden kulutuksella, ei mahdollisimman vähäisellä ihmisten työllä. Eli ruohonleikkuun osalta kenties siirryttäisiin takaisin kelaleikkureihin, joita työntämään palkattaisiinkin entistä enemmän nuoria.
Voi toki olla, että robottiruohonleikkurit vapauttavat tulevaisuudessa hämäläisnuoria paljon korkeamman lisäarvon tehtäviin. Ehkä Hamkin koulutustarjontaan lisätään opastusta robottiruohonleikkureiden huoltamisesta ja Hämeenlinna saa uusia korjausalan yrittäjiä. Tai ehkä tulevina kesinä kaupungin puutarha-alan kesätyöntekijät keskittyvät vähemmän ruohonleikkuuseen ja enemmän vieraslajitorjuntaan tai pölyttäjäkasvien istutukseen.
Siinä tapauksessa robotit ovat myös tuoneet uutta työtä. Avoimeksi kysymykseksi jää, hyötyykö vaihtokaupasta itse nuori, Hämeenlinna, Suomen kansantalous tai tämä yhteinen maapallomme.
Kirjoitus on julkaistu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 12.8.2026